Ennätyksellinen lentokesä Selänpäässä

Sateisesta kesästä huolimatta Kouvolan Ilmailuyhdistyksen toiminta on ollut vireätä ja Selänpään lento-keskuksessa on voitu merkitä jälleen ennätysmäärä startteja. Purjelento on voimakkaassa nousussa koko Kymenlaaksossa, sillä Kouvolan Ilmailuyhdistyksen, Inkeroisten Ilmailukerhon ja Karhulan Ilmailukerhon yhteinen lentojen määrä edustaa noin 20 % koko maan purjelennosta.

Sateinen kesä sotki KILY:n matkalentäjien suunnitelmia pahanlaisesti. Kesän tuloksiksi saatiin vain yksi kultamerkki ja kolme hopeaa, kun edellisenä kesänä hopeamerkkejä suoritettiin yhdeksän. Ne harvat päivät, jolloin matkalennot olivat mahdollisia, käytettiin tarkoin hyväksi. Antti Taimioja teki 300 km matkalennon ja sai kultamerkkinsä. Hopeamerkin hankkivat Eino Kostamoinen, Heikki Rautiainen ja Pertti Tamminen. Hopeamerkkiin tarvitaan viiden tunnin aikalento ja 50 km matkalento. Kaikki HC-miehet lensivät matkalentonsa Selänpäästä Kymin lentokentälle.

Sateinen kesä haittasi myös kurssien edistymistä ja viivytyksiä sattuikin. Oppilaat kestivät hyvin vastukset ja tyytyivät "purkamaan kiukkunsa opettajiin, jotka eivät pystyneet järjestämään' parempia säitä, vaikka oli kurssi menossa ja kesälomakin."

Talven teoriakursseilta kentälle asti tuli kaksikymmentä oppilasta, joista peräti neljä naispuolista.

Jokainen lento kirjataan tarkoin lentopäiväkirjaan, kirjurina tämän kesän lentäjä Sisko hyppänen

Lentokursseilta valmistuivat seuraavat 18 yksinlentäjää, joista suurimmalla osalla on nyt myös lupakirja: Birgitta Romppanen, Kaija Stam, Sisko Hyppänen, Marjo Pajula, Ahti Elomaa, Lasse Puranen, Jorma Laine, Jouko Hermunen, Jorma Kotro, Matti Vahteristo, Jarmo Lindberg, Kari Keskiväli, Heikki Mannila, Erkki Halonen, Juha Vainikka, Jukka Hokkanen, Timo Huuhilo ja Juha Timonen.

Ilmailu on kansainvälistä ja kansainvälisyyttä edusti Selänpäässä kolmeviikkoinen länsisaksalaisten purjehtijain leiri. Ilmojen hatlia oli silloinkin oikullinen ja lentämään päästiin keskimäärin joka toinen päivä. Suunniteltu lentonäytöskin sattui tuon ajanjakson sadepäiväksi: lauantaina ja maanantaina paistoi aurinko, mutta sunnuntaina, näytöspäivänä satoi. Avuliaat saksalaisvieraat olivat lupautuneet järjestysmiehiksi KILYN jäsenien avuksi. Aikansa sateessa liettuaan järjestäjien oli pakko todeta, ettei ole mitään järjestettävää. Leirin päätteeksi järjestettiin jalkapallomaaottelu jonka selänpääläiset voittivat 5 - 1. Ensi kesänä aiotaan pelata uusintaottelu sääntöjen tarkistamisen jälkeen.

Viiden viime vuoden starttitilasto osoittaa Selänpään tasaista kehitystä. Vuonna 1970 lentoja oli 951, seuraavina 2.016 - 2.300 - 2.531 ja viime kesänä 3.012. Ensi kesänä ilmeisesti ylitetään 3.500 lennon raja.

Lentojen lukumäärä on luonnollisesti eräs toiminnan mitta, mutta lentäminen ja koulutus vaatii muutakin. Tarvitaan kunnollinen lentokenttä, kalustosuojia, koulutustiloja ja paljon muuta. Kun Selänpäässä oli selvitty tärkeimmistä alkuhankkersta ja -vaikeuksista, siellä ryhdyttiin määrätietoisesti rakentamaan ja hankkimaan lentokalustoa lisää.

Aluksi rakennettiin avokatoksen lisäksi tilava halli toimistotiloineen. Sitten hankittiin kaksi uutta purjelentokonetta ja myös moottoripurjehtija. Viime kesänä päästiin erääseen välitavoitteeseen, kun kentän tuntumaan valmistui kolme asunto-mökkiä ja lisäksi vanha parakki saatiin asuttavaan kuntoon sähkövaloineen. Kaiken tämän aikaansaamiseksi KILY on joutunut ponnistelemaan niin omalla työllään kuin rahoituksenkin järjestämisessä. Selänpään kehittäminen jatkuu, mutta paljon verkkaisemmassa tahdissa. Seuraavalle viisivuotiskaudelle on pitkälle vieviä suunnitelmia, mm. saunan ja kunnollisen luokkahuoneen rakentaminen.

Lentokoulutusta valvova ilmailuhallitus on kiinnittänyt erikoista huomiota tietopuolisen koulutu-sen tehostamiseen ja yleensäkin oppilaiden koulutustason kohottamiseen. Purjelentäjän tulee perusteellisesti hallita lentäminen niin teorissa kuin käytännössäkin. Opetustilojen puuttuessa KILY onkin pitänyt kurssit jo talvisin Kouvolassa.

Yli 40 tunnin luentosarjan kestoaika on pari kuukautta ja se pitkästyttää monia, jotka eivät itse lentämisestä vielä tiedä mitään. Niinpä teoriakurssin lopussa on usein jäljellä vain puolet aloittaneista. Jos luennot voitaisiin pitää kentällä rinnakkain lentokoulutuksen kanssa opiskelu tuntuisi mielekkäämmältä ja kiinnostus säilyisi.

Ilmailuyhdistykset ja kerhot toimivat talvella myös muutoinkin kuin teoriakursseja pitämällä. Lentäminen vaatii varoja ja sitä varten KILY mm., kerää paperia. Talvella myös kunnostetaan lentolaitteita perusteellisesti. Vapaa-aikojen ongelmia ei aktiivisella purjelentäjällä ole.

Olosuhteet Selänpäässä ovat ensi kesää ajatellen jo huomattavasti parantuneet. Sisämajoitustilaa on, mökkeihin voidaan majoittaa perheitäkin. Kentän oma ruokala poisti kertaheitolla kuvasta auringon paahteessa lämmennyttä makkaraa pureskelevan ja lämmintä limskaa hörppivän purjelentäjän. Ruokalasta saa mielensä mukaan kuumaa tai kylmää, makeaa tai suolaista.

Purjelentokoulutus tapahtuu nykyisin kaksipaikkaisella koulukoneella opettajan kanssa. Noin 35 koululennon jälkeen oppilas on valmis kokeilemaan saamiaan taitoja yksin. Koulutus tähtää nyt lupakirjaan, jonka ilmailuhallitus myöntää kurssin läpikäyneille. Lupakirjan omistaja on kelvollinen lentämään matkalentoja, joissa purjelennon viehätys eittämättä piileekin.

Vapaana arkipäivän huolista taittaa purjelentäjä matkaa kesäisten poutapilvien parissa, joko kierrellen tuttujen kotimaisemien yläpuolella tai tehden määrätietoista matkaa kohti aikomaansa käännepistettä. Purjelentäjän on tultava toimeen ilman moottorin apua omilla taidoillaan. Se on kuin haaste nykyiselle teknillistyneelle aikakaudelle.

Matkanteko keskeytyy joskus vieraalle lentokentälle täi jollekin heinäpellolle. Siitä ei lannistuta. Purjekone puretaan muutamassa minuutissa ja kuljetetaan takaisin kotikentälleen henkilöauton vetämässä kuljetusvaunussa.

Seuraavalla kerralla matkanteko ehkä jo onnistuukin ja paluu kääntöpisteestä kotikentälle on riemastuttava. Pyrkimyksenähän on aina päästä takaisin kotikentälle, jotta kalliista hakumatkoista vältyttäisiin. Paluusta riemuitsee maastolaskujen varalta valmistautunut "hakuporukkakin", jonka ei silloin tarvitse lähteä kymmenien, ehkä satojenkin kilometrien päästä noutamaan konetta ja lentäjää, jonka sää on yllättänyt.

Aikaisemmin on jo mainittu merkkisuorituksista. Taitojen kasvaessa purjelentäjällä on mahdollisuus lentää määrätyt lentotehtävät läpi ja saavuttaa kansainväliset hopea, ja kulta-C -merkit. Kulta-merkkiin voidaan vielä ansaita huipputapauksessa jopa kolme timanttia.

Kilpailutoiminta on oleellista purjelennolle. Hyvällä lentäjällä on mahdollisuudet maailmanmestaruuteen asti, mutta kansainvälisten kilpailujen taso on luonnollisesti korkea. Pienikin virhe kilpareitillä näkyy tulosluettelossa. Valmistautuminen kilpailuihin on fyysisesti ja henkisesti vaativaa ja aloitetaan tavallisesti seuraavaa lentokautta varten edellisen päättyessä. Kuntonsa metsistä ja pururadoilta hakeva purjelentäjä on Kouvolassakin tuttu näky.

Kouvolan Ilmailuyhdistyksen Markku Kuittinen osallistui viime kesänä Utin kisoihin voittaen ne vakuuttavasti. Kansainvälisissä kilpailuissa Räyskälässä hän oli parhaana suomalaisena toinen vakioluokassa. Kuittinen kuuluu nyt MM-valmennettavien joukkoon, johon kuuluu mm. kolme lentäjää Karhulasta ja yksi Imatralta. MM-kilpailuthan pidetään v. 1976 Räyskälässä, jossa ensi vuonna esikisoina lennetään SM-kilpailut.