Kilyn historia

kilynhistoria.php

Kouvolan Seudun Ilmailuyhdistyksen historiaa

Teksti © Olli Mökkönen

Perustamispäivä
Kouvolan Seudun Ilmailuyhdistys ry:n virallinen perustamispäivä on 4.7.1960.

Harrasteilmailulla on pohjoisessa Kymenlaaksossa kuitenkin huomattavasti tätä pitemmät perinteet. Jo ennen sotia oli olemassa Kouvolan Ilmailukerho -niminen yhdistys, jolla oli vahvat siteet silloiseen Suomen ilmapuolustusliittoon.

Vuoden 1948 tienoilla toimintansa lopettaneen ilmailukerhon yleisimmin käyttämät lentopaikat olivat kesäisin Utin lentokenttä ja talvisin Haukkajärven ja Lappalanjärven jäät.

Uusi halli n:o 2. Kuva © Touko Hongisto

Kuva © Touko Hongisto

1950-luku "Kouvolan Kovaosaiset ry"
Kouvolassa ei ollut omaa ilmailukerhoa, vaikka purjelennon harrastajien määrä oli tasaisessa kasvussa. Ainoan mahdollisuuden harrastukselle tarjosi Inkeroisten Ilmailukerho ry, jonka riveissä oli parhaimmillaan noin puolet kouvolalaisia purjelentäjiä. Tämä joukko ilman omaa ilmailukerhoa ja omia koneita alkoi nimittää itseään "Kouvolan Kovaosaiset ry:ksi".

Toimintaa tämä ei silti haitannut, vaan vuosikymmenen lopulla alueen harrastelentäjät nostivat toiminnallaan Utin kentän Suomen eturivin purjelentopaikkojen joukkoon.

Kenttä 1960 luvulla. Kuva © Touko Hongisto

1960-luku Oma yhdistys perustetaan
Vuosikymmenen alkuvuosina Utti oli toiminnallisesti valtakunnan purjelentokenttien ykkönen. "Kouvolan Kovaosaiset ry" lakkautettiin vuonna 1960, kun Kouvolan Ilmailuyhdistys r.y. perustettiin. Yhdistyksen ensimmäiseksi purjekoneeksi hankittiin saksalainen K-6 ja sen kaveriksi seuraavana kesänä koulutusta varten kaksipaikkainen K-7. Kun oma vintturi valmistui, oli nuori yhdistys valmis itsenäiseen toimintaan. Parhaaseen aikaan Utissa hinasi peräti kolme vintturia yhtäaikaisesti koneita taivaalle ja tulokset olivat erinomaisia.

1960-luvun shokki oli koko Kymijokilaakson purjelennolle oli toiminnan kieltäminen Utin sotilastukikohdassa. Sen seurauksena syntyi kuitenkin uusia lentopaikkoja. Inkeroisten ilmailukerho rakensi oman kentän Wredebyn kartanon maille Kymijoen ja Muhjärven välisen niemen tyveen Anjalankoskella, jonne myös Haminan lentokerho siirsi toimintansa. Karhulan ilmailukerho, joka kuului kesäisin Utin kentän käyttäjiin, siirtyi nyt kokonaan Kymin lentokentälle.

Kouvolan Ilmailuyhdistys teki vuokrasopimuksen puolustusministeriön kanssa Selänpään vanhan sotalentokentän käytöstä. Myös Kuusankosken ilmailukerho siirtyi samalla Selänpäähän. Kentällä alkoivat nyt ankarat talkoot pahasti metsittyneen lentokentän kunnostamiseksi. Puustoa raivattiin, avohalli rakennettiin ja kaiken ohessa koulutettiin uusia pilotteja. Toimintaluvut jäivät pakostakin alussa suhteellisen vaatimattomiksi. Raivaustoimiin saatiin runsaasti apua lähiympäristön isänniltä ja tämä arvokas yhteistyö on jatkunut näihin päiviin asti.

1970-luku Rakentamisen vuosikymmen
Vuosikymmenen alkuvuosina rakentamisen tahti kiihtyi. Uusi lentokonehalli saatiin valmiiksi, vanhan parakin läheisyyteen metsään nousi kolme majoitusmökkiä ja keittiökatos rakennettiin hallin läheisyyteen. Lentopaikka alkoi saada muotonsa.

Vuosikymmenen alussa yhdistys sai ensimmäiset lasikuituiset purjekoneet. Lentoharrastuksen ja kentän ylläpito- ja kunnostuskuluihin hankittiin vuosittain varoja keräämällä jätepaperia, hoitamalla joulupukkipalvelua ja myymällä joulukuusia sekä lento-näytöksiä järjestämällä.

Halli n:o 2, Kuva © Touko Hongisto

1980-luku Työn jäljet alkavat näkyä
1980-luku oli Selänpään lentokentän perusparantamisen vuosikymmen. Työ alkoi jo edellisen vuosikymmenen lopulla. Se oli mittava suoritus, johon kuului metsien hakkuita yhteistyössä puolustusministeriön metsäosaston kanssa, pienpuuston raivauksia ja runsaasti erilaisia maansiirto- ja tasaustöitä. Asfaltointia tehtiin ajoittain jopa yli omien varojen, koska tavoitteena oli kentän saaminen kilpailukuntoon. Suurimman kiitoksen tällöin saadusta avusta ansaitsevat eräät yksityiset henkilöt ja maansiirtoliikkeet sekä Kouvolan kaupunki.

Selänpään kenttä todettiin erittäin hyväksi keskisuurten purjelentokisojen pitopaikaksi. Kerhon lentäjät hankkivat 1980-luvulla mainetta lukuisilla Suomen mestaruuksillaan.

Huipentumana ja palkkiona kymmenien vuosien työlle ja uhrauksille tuli vihdoin Markku Kuittisen ensimmäisenä suomalaisena saavuttama purjelennon maailmanmestaruus Australian Benallassa 1987.

Markun riemua heti voiton varmistuttua. Kuva © Pekka Pulkkinen

1990-luku Vakiintumisen vuosikymmen
Teksti © Seppo Pesonen

Kouvolan ilmailuyhdistyksen toiminta Selänpään kentällä on saavuttanut vakiintuneet muotonsa. Toisen lentokonehallin rakentamisen myötä on koko yhdistyksen toiminta voitu siirtää Selänpäähän.

Uusi halli alkaa hahmottua Kuva © Seppo Pesonen

Nyt lentokaluston huoltokin voidaan tehdä uuden hallin yhteydessä olevissa lämpimissä huoltotiloissa. Sauna on niin ikään peruskorjattu ja keittiörakennuksen viereen on noussut grillikatos.

Juhannuksen viettoa Grillillä 1998 Kuva © Kily

Kily:n Discus OH-848 Kuva © Kily

Kari Lautala Grillikatoksen rakennuspuuhissa. Kuva © Seppo Pesonen

Talkooporukkaa Kuva © Seppo Pesonen

Uutta hallia tehtiin osittain talkoilla ja näin saatiin huomattavaa säästöä rakennuskustannuksissa. Rahoituksen uuteen halliin hankki silloinen puheenjohtaja Pekka Pulkkinen.

Taustalla uusi, komea konehalli. Kuva © Seppo Pesonen

Vuosikymmenensuurin urheilusaavutus oli tietenkin Markku Kuittisen toinen purjelennon maailmanmestaruus vuonna 1995. Yhdistyksen toiminnassa on menossa hyvä ja seesteinen vaihe. Olosuhteet on vihdoin saatu sellaisiksi, että voimme toden teolla keskittyä harrastukseemme purjelentoon. Vuonna 1998 Saksasta hankittu hinausvintturikin kun on suurin piirtein niin hyvä kuin rahalla saa.

Vintturi osoittautui heti ensimmäisten vetojen aikana täydelliseksi. Antti Taimioja suoritti vintturin hankinnan ja silloinen puheenjohtaja Seppo Pesonen järjesti rahoituksen.

Risto Jokinen teki kovan työn viranomaisten kanssa ja vintturi saatiin rekisteröityä ja katsastettua. Maantiellä ajo-mahdollisuutta onkin käytetty hyväksi, vintturilla on oltu mm. useita kertoja Arktisessa Hysteriassa Padasjoella. Räyskälässä vintturi oli SM maaliinlaskukilpailuissa sekä lähtötapakoulutuksessa.

Kuva © Kily

Puukoneiden päällystysoppia
Saariston Pena kävi kouluttamassa Kilyläisiä, miten kankaalla päällystäminen oikeaoppisesti tapahtuu.

Sivun alkuun