Selänpään lentokentän historiaa

Harakka II H-57 Utissa 1959. Näkyvyys ja ilmastointi lyömättömät. Kuva © Olli Mökkönen

Lyhyeksi jäänyt lasku, Utti 1959. Kone romutui, uhrille ei naarmuakaan. Kuva © Olli Mökkönen

Saksankielisen jutun teko Sveitsin radioon utissa 1962 Etutoosassa Kaarlo Norden-streng ja takana Antero Siiropää. Kuva © Olli Mökkönen

HLeLv 24:n 2-lentue partiolennolla

Aikansa Hornet eli Brewster 239 hävittäjä Selänpäässä kesällä 1941 (SA-kuva)

Selänpään lentokentän historiaa

Tästä kaikki alkoi
Selänpään lentokenttää alettiin suunnitella talvisodan aikana 1940 ja rakentamiseen ryhdyttiin välittömästi suunnitelman valmistuttua helmi-maaliskuussa. Ensimmäinen lentokone kävi kentällä jo elokuussa ja kaikki neljä kiitotietä (joista on nykyisin jäljellä kaksi) olivat valmiit syys-lokakuun vaihteessa. Enimmillään työvoimaa oli kesällä 270 henkilöä, 70 hevosta ja 7 autoa. Yhtä lanaa lukuun ottamatta työ tehtiin käsityökaluin. Alueelle rakennettiin myös useita majoitus- ym. tiloja. Yksi kyseisistä majoitusparakeista on edelleen olemassa ja KILY:n käytössä. Hieman ennen jatkosodan alkua Selänpäähän siirrettiin Vesivehmaalta kapteeni Aholan johtama HLeLv 24:n toinen lentue kalustonaan Brewster-hävittäjät. Neuvostoliito aloitti laajat ilmahyökkäykset 25. kesäkuuta, jolloin mm. Malmia, Turkua, Uttia ja Inkeroista pommitettiin. Selänpää hälytettiin Inkeroisten pommitusten alettua ja seuranneissa ilmataisteluissa Aholan lentue pudotti päivän kuluessa 11 pommikonetta. Laivueen pääosa ei saanut Vesivehmaalle tietoa tapahtumista eikä osallistunut niihin.

2. lentue lensi vielä 29. ja 30. kesäkuuta Selänpäästä ja sai neljä ilmavoittoa lisää kauempana etelässä. Heinäkuun 2. päivänä Brewsterit siirtyivät Rantasalmelle tukemaan Karjalan Armeijaa. Sodan alussa kentälle oli saapunut myös ilman koneita LeLv 14:n 3. lentue. Se sai pian käyttöönsä muutamia Curtiss Hawk - hävittajiä, mutta ei osallistunut taisteluihin ja siirrettiin pian Uttiin. Heinä-elokuun kuluessa siirrettiin kentältä pois myös tukiyksiköt. Vihollinen pommitti kenttää kaksi kertaa, 25.6. ja 21.7.41. Vaurioita ei tullut, mutta metsää paloi kiitotien 30 päässä.

HLeLv 24:n toinen lentue keäkuu 1941

Kakkoslentueen henkilöstöä ryhmäkuvassa Kesäkuu 1941

Keväällä -42 alueelle siirrettiin 10-20 kuorma-autoa käsittänyt Selänpään Liikennetoimisto, joka hoiti kotialueen kuljetuksia. Tilanne säilyi muuttumattomana kesään 1944, jolloin Neuvostoliiton suurhyökkäys alkoi. Kenttää alettiin kiireesti parantaa torjuntataisteluiden tarpeisiin ja sille rakennettiin syyskuuhun mennessä lisää majoitus- ja huoltotiloja sekä 51 sirpalesuojaa lentokoneille. Myös kiitoteiden pidentäminen ja rullausteiden rakentaminen aloitettiin.

Aselevon alettua Selänpäähän siirrettiin Taipalsaarelta HLeLv 34 kalustonaan Messerschmitt G-6 -hävittäjät. Laivue viipyi kentällä lokakuun alkupäiviin odottaen siirtymistä Lapin sotaan. Se ei kuitenkaan toteutunut, vaan laivue siirtyi Uttiin.

Ylikersantti Kinnunen viidennen ilmavoittonsa jälkeen. Kesäkuu 1941 Selänpään kentällä.

Konetta vartioidaan, Selänpää Kesäkuu 1941

Sotien jälkeen Selänpään kenttä oli Utin mersujen leiripaikkana muutamaan otteeseen ja laajennussuunnitelmiakin laadittiin. Kenttä eli hiljaiseloa aina 50-luvun loppupuolelle. jolloin harrastusilmailu alkoi tehdä sinne tuloaan.

Vuonna 1962 Kouvolan Ilmailuyhdistys sai puolustusministeriöltä luvan harjoittaa kentällä purjelentotoimintaa. Vuosien mittaan KILY on vuokrannut kenttäalueen PLM:ltä, kunnostanut kentän ja rakentanut sinne hallit ja muut toimintatilansa. Nykyisellään kerhomme on maan toiseksi aktiivisin purjelentokerho ja Selänpää vilkkaimpia purjelento- ja yleisilmailukenttiä.

Luutnantti Jorma Sarvannosta tuli 27-vuotiaana loppiaispäivänä 6.1.1940 kuuluisuus. Utista Fokker D XXI -koneellaan ilmaan noussut Sarvanto tavoitti seitsemän neuvostoliiitolaisen DB-3-koneen muodostelman, joka oli palaamassa pommitusretkeltään kohti etelää.

Vajaan viiden minuutin kuluessa Sarvanto pudotti koneista kuusi. Viimeisen pelasti Sarvannon ammusten loppuminen, tosin vain väliaikaisesti, sillä taaempana seurannut luutnantti Pehr "Pelle" Sovelius tavoitti koneen Suomenlahdella ja sinetöi senkin kohtalon.

Luutnantti Sarvanto palaa taistelulennolta. Kesäkuu 1941

Jorma Sarvanto saavutti talvisodan aikana 13 todistettua ilmavoittoa ja 4 epävarmaa. Hän julkaisi kokemuksistaan vuonna 1941 muistelmakirjan Hävittäjälentäjänä Karjalan taivaalla.

Jatkosodan aikana Sarvanto toimi mm. lentueen päällikkönä, yhteysupseerina, Koelentolaivueen komentajana ja Maasotakoulun ilmasotaosaston johtajana. Sodan jälkeen hän työskenteli mm. sotilasasiamiehenä Lontoossa ja Karjalan lennoston komentajana.