Vintturistamme kertoisin seuraavaa:
Teimme Kiurun Markun kanssa taas kerran vuosihuollon vintturiin.
Ei ole aikaisemmin ollut niin paljon vaijerin jälkiä jokapuolella konetta..
Koneen käyttö on muuttunut erilaiseksi kuin aikaisemmin.
Olisin sitä mieltä, että vinttaajien kurssittaminen tehtäväänsä ei ole ollut
riittävää..
Edelliset vaijerit kestivät yli kaksi lentokautta.
Nyt käytössä olevat ovat loppusuoralla (ovatko?)
Voidaanko vinttaajien opastamisella saavuttaa suuriakin säästöjä vaijerikuluihin?
Vuosihuollossa näkyy kyllä kesän käytön jäljet.
Kari Lauala
Raskaskonevastaava.
Vintturimme kunto
Moro.
Vinttaajien kurssituksessa tuskin lienee paljonkaan vikaa. Itse ainakin sain mielestäni erinomaisen koulutuksen Veskulta. En nyt varmaksi muista kuka sitä kesällä puhui, olisiko ollut juuri Vesku "Jellona" Sahanen tai Osku Heikkilä, että nämä vaijerit katkeilivat jo heti uutena. Katkotilanteessa eri vinttaajat ehtivät reagoida tietysti kukin omalle koordinaatiokyvylleen ominaisella tavalla. Yleensä nopeat syövät hitaat mutta tässä kaiketi hitaat syövät vintturin maalit.
Ehkä viime kaudella on ollut vain tavallista enemmän katkoja alkujaan heikkolaatuisen vaijerin takia (niistä voisi ryhtyä pitämään yksinkertaista kirjaa vintturilla). Meillä tuskin kukaan piloteista vetää liian kovaa, sillä enempäänkin olisi vielä varaa. Se taas on eri asia onko siihen tarvetta.
Kyllähän vinttaustaitoa aina kannattaa hioa että päästäisiin mahdollisimman lähelle optimaalisia suorituksia. Vintturistartti on vinttaajan ja pilotin yhteistyötä, jossa pilotillakin voi vaijerin kulumiseen olla oma osansa. Minulla on sellainen käsitys, että vaijerin ei pitäisi olla kireällä kuin viulun kieli siinä vaiheessa kun kone irtoaa tai irrotetaan hinauksesta. Tähän voivat vaikuttaa sekä vinttaaja että pilotti. Jos toinen ei ymmärrä tai osaa, niin toinen voi tilanteen huomatessaan löysätä itse tai pyytää toista löysäämään jos ehtii. Vaijerin venymä aikaansaa ns. backlash'in jos kuormitus laukeaa yht'äkkisesti (voisi olla suomeksi vaikka 'takapotku', vaikka lash tai slash merkitsee sivallusta yms.). Ilmeisesti juuri tässä tilanteessa vaijeriin syntyy pitkillekin matkoille kiharaa eli jyrkkiä mutkia, jotka lisäävät sen kulumista erityisesti asfaltilla tai soralla. Vaijeri on kierteisen rakenteensa takia sellaista, että se vedossa pyrkii oikaisemaan kierrettään ja vedon lakattua palautumaan entiseen kuosiinsa. Jos tämä tapahtuu liian nopeasti, entinen kuosi jää saavuttamatta ja tuloksena on yhdessä backlash'in kanssa kiharaa.
Vesku tuossa pohdiskeli, että vintturin juoksupyörä on sen verran pieni, että se saattaa 'mankeloida' vaijeria kiharalle varsinkin silloin kun se tulee taivaalta hyvin pystystä, eli kun kone on tullut vaijeri koukussa kiinni melkein vintturin päälle. Saattaa näinkin olla.
Suurimmat säästöt vaijerikuluihin voidaan saavuttaa tekemällä jotakin sille alustalle, jossa vaijereita käytetään. Ellemme saa aikaiseksi edes riittävän leveitä nurmikaistaleita (mihin siihenkin voisi olla vielä hyvä tilaisuus), niin voitaisiin tehdä esimerkiksi puuhakkeesta tieurat, jotka estäisivät vaijerin suoran kontaktin soran, hiekan ja kivipölyn kanssa, tai ainakin vähentäisivät sitä olennaisesti. Puu pölyää myös jonkin verran, mutta se on orgaanista ainetta ja pehmeää eikä kuluta terästä tai muovia läheskään samalla tavalla kuin kiviaines. Paremman alustan järjestäminen mahdollistaisi myös uuden keinokuituisen "superköyden" käyttöönoton vintturissa tai tekisi sen paljon kannattavammaksi. Nykyisellä alustallakin tämä paljolti Dyneemana (hollantilaisen DSM:n tavaramerkki) tunnettu köysi voisi olla kaiken kaikkiaan edullisempaa käyttää kuin vaijeri. Toistaiseksi nämä köydet ovat kuitenkin huomattavan kalliita hankkia, mutta katsotaan nyt mitä asiassa tapahtuu Kiinassa, jossa tiettävästi jo valmistetaan tätä köyttä, tai muualla Itä-Aasiassa.
Sitä odotellessa mikään ei kuitenkaan estä ihan vakavissaan suunnittelemasta hinausalustan parantamista. Toivokaamme, että mikään ei myöskään estä sen toteuttamista.
-Vuosaaren korpifilosofi
Vinttaajien kurssituksessa tuskin lienee paljonkaan vikaa. Itse ainakin sain mielestäni erinomaisen koulutuksen Veskulta. En nyt varmaksi muista kuka sitä kesällä puhui, olisiko ollut juuri Vesku "Jellona" Sahanen tai Osku Heikkilä, että nämä vaijerit katkeilivat jo heti uutena. Katkotilanteessa eri vinttaajat ehtivät reagoida tietysti kukin omalle koordinaatiokyvylleen ominaisella tavalla. Yleensä nopeat syövät hitaat mutta tässä kaiketi hitaat syövät vintturin maalit.
Ehkä viime kaudella on ollut vain tavallista enemmän katkoja alkujaan heikkolaatuisen vaijerin takia (niistä voisi ryhtyä pitämään yksinkertaista kirjaa vintturilla). Meillä tuskin kukaan piloteista vetää liian kovaa, sillä enempäänkin olisi vielä varaa. Se taas on eri asia onko siihen tarvetta.
Kyllähän vinttaustaitoa aina kannattaa hioa että päästäisiin mahdollisimman lähelle optimaalisia suorituksia. Vintturistartti on vinttaajan ja pilotin yhteistyötä, jossa pilotillakin voi vaijerin kulumiseen olla oma osansa. Minulla on sellainen käsitys, että vaijerin ei pitäisi olla kireällä kuin viulun kieli siinä vaiheessa kun kone irtoaa tai irrotetaan hinauksesta. Tähän voivat vaikuttaa sekä vinttaaja että pilotti. Jos toinen ei ymmärrä tai osaa, niin toinen voi tilanteen huomatessaan löysätä itse tai pyytää toista löysäämään jos ehtii. Vaijerin venymä aikaansaa ns. backlash'in jos kuormitus laukeaa yht'äkkisesti (voisi olla suomeksi vaikka 'takapotku', vaikka lash tai slash merkitsee sivallusta yms.). Ilmeisesti juuri tässä tilanteessa vaijeriin syntyy pitkillekin matkoille kiharaa eli jyrkkiä mutkia, jotka lisäävät sen kulumista erityisesti asfaltilla tai soralla. Vaijeri on kierteisen rakenteensa takia sellaista, että se vedossa pyrkii oikaisemaan kierrettään ja vedon lakattua palautumaan entiseen kuosiinsa. Jos tämä tapahtuu liian nopeasti, entinen kuosi jää saavuttamatta ja tuloksena on yhdessä backlash'in kanssa kiharaa.
Vesku tuossa pohdiskeli, että vintturin juoksupyörä on sen verran pieni, että se saattaa 'mankeloida' vaijeria kiharalle varsinkin silloin kun se tulee taivaalta hyvin pystystä, eli kun kone on tullut vaijeri koukussa kiinni melkein vintturin päälle. Saattaa näinkin olla.
Suurimmat säästöt vaijerikuluihin voidaan saavuttaa tekemällä jotakin sille alustalle, jossa vaijereita käytetään. Ellemme saa aikaiseksi edes riittävän leveitä nurmikaistaleita (mihin siihenkin voisi olla vielä hyvä tilaisuus), niin voitaisiin tehdä esimerkiksi puuhakkeesta tieurat, jotka estäisivät vaijerin suoran kontaktin soran, hiekan ja kivipölyn kanssa, tai ainakin vähentäisivät sitä olennaisesti. Puu pölyää myös jonkin verran, mutta se on orgaanista ainetta ja pehmeää eikä kuluta terästä tai muovia läheskään samalla tavalla kuin kiviaines. Paremman alustan järjestäminen mahdollistaisi myös uuden keinokuituisen "superköyden" käyttöönoton vintturissa tai tekisi sen paljon kannattavammaksi. Nykyisellä alustallakin tämä paljolti Dyneemana (hollantilaisen DSM:n tavaramerkki) tunnettu köysi voisi olla kaiken kaikkiaan edullisempaa käyttää kuin vaijeri. Toistaiseksi nämä köydet ovat kuitenkin huomattavan kalliita hankkia, mutta katsotaan nyt mitä asiassa tapahtuu Kiinassa, jossa tiettävästi jo valmistetaan tätä köyttä, tai muualla Itä-Aasiassa.
Sitä odotellessa mikään ei kuitenkaan estä ihan vakavissaan suunnittelemasta hinausalustan parantamista. Toivokaamme, että mikään ei myöskään estä sen toteuttamista.
-Vuosaaren korpifilosofi