KASIKOLMION SÄÄNNÖT + 18. kisa v. 2007
Lähetetty: Ti Touko 01, 2007 10:23 pm
Kasikolmio on lentokilpailu, johon kaikki matkalento-oikeuden saavuttaneet ja tietyin edellytyksin aivan vasta-alkajatkin voivat osallistua. Sopivalla kelillä ja tehtävänvalinnalla kisalento on mahdollista lentää myös paikallislentona pysyen koko ajan liukukartion yläpuolella, joten matkalentolupa ei ole aivan välttämätön.
Kisaan saavat osallistua myös muilta Suomen kentiltä K-8 purjekoneilla lentävät pilotit. Osallistumismaksua ei ole. Ainoa ehto on, että jos haluaa ottaa haltuunsa voittamansa palkinnon, niin se pitää noutaa itse KILYn lentokauden päättäjäisten yhteydessä. Sellaisessa tapauksessa hyvin lämpimästi tervetuloa! Paluukuorman keventämisessä kyllä avustetaan.
Kerhossamme matkalentoluvan saa kun on suorittanut ensimmäiset kaksi osaa HC-suorituksesta eli 5 tunnin aikalennon ja 1000 m oman nousun. Niitä varten kannattaa ottaa loggeri kyytiin. Maastolaskukoulutuskin on erittäin suositeltava ennen matkalennoille lähtöä, mutta riittävä keikkamäärä eli laskukokemus matkalentoon käytettävällä koneella on ehdoton vaatimus. Katso myös http://www.ilmailuliitto.fi/fi/lajit/pu ... tussaannot
Säännöt
1. Kilpailu lennetään K-8 purjekoneella purjelentona voimassa olevia lakeja ja määräyksiä noudattaen sekä lentoturvallisuus huomioiden.
2. Kilpailutehtävänä on vapaavalintainen 100 km tai sitä pidempi kolmiolento.
3. Kovimman keskinopeuden saavuttanut pilotti on voittaja.
4. Kilpailutehtävän käännepisteet joko valokuvataan kellokameralla tai käytetään loggeria tai sellaista GPS-laitetta, josta varmuudella nähdään käydyt käännepisteet sekä tehtävälläoloaika.
5. Kameraa käytettäessä kilpailutehtävästä on tehtävä paperille (A4) suunnitelma. Lentosuunnitelma on esitettävä kehitettyjen kuvien kanssa tai digikameralta valvojana toimivalle henkilölle. Loggeritallennuksessa suunnitelmaksi kelpaa etukäteen laitteeseen syötetty reitti. Jos loggeriin ei tallenneta reittiä etukäteen, on silloin tehtävä lentosuunnitelma paperille. Myös reitin ilmoittaminen suullisesti Kimmolle etukäteen on katsottu riittäväksi suunnitelmaksi loggeria käytettäessä.
6. Kilpailuaika alkaa vuoden alusta ja päättyy lentokauden päättäjäisiin. Palkinnot jaetaan lentokauden päättäjäisten yhteydessä erillisen ilmoituksen mukaan.
7. Kilpailudokumentit luovutetaan tarkastettavaksi erikseen nimetylle henkilölle.
Sääntöjen selvennyksiä
Säännöt ovat hyvinkin väljät verrattuna esim. SM-sääntöihin. Kuitenkin tehtävä on lennettävä läpi, jos haluaa itselleen keskinopeuden, eli konetta ei saa työntää maaliin, vaan koneen on omin avuin liikuttava joko lentämällä tai rullaamalla. Pilvilento on sallittu, mutta sitä mahdollisuutta kukaan ei ole aikoihin käyttänyt (todistettavasti siitä on enemmänkin haittaa). Kuitenkin lähteä saa niin korkealta (tai matalalta) kuin haluaa ja maaliin tulossa pätee sama, kunhan vain lentoturvallisuutta ei vaaranneta eikä voimassa olevia lakeja ja asetuksia rikota.
Kolmion muodosta riittää, että käännepisteitä on kaksi, joten hyvin litteäkin kolmio sallitaan. Hyvänä esimerkkinä tästä on kolmio EFSE- Hämäläisen saha - Savitaipaleen kirkko - EFSE. Matkan pituudeksi tulee 101 km ja kolmion korkeudeksi (kohtisuora etäisyys kolmion kantaa vasten) peräti 500 metriä, joten on oltava hyvin tarkkana, kummalta puolelta Hämäläisen sahan käy kuvaamassa. Loggeria käytettäessä tätä ongelmaa ei ole, jos laitteeseen on syötetty lennettävä reitti. Litteä kolmio mahdollistaa käytännöllisesti katsoen edestakaisen tehtävän valinnan ja näin ollen jonojen tehokkaan käytön.
Kasikolmion syntyhistoria
K-8:lla ei lennetty 90-luvun alussa juuri lainkaan, enintään maaliinlaskukisat syksyllä. Kone ei ollut edes oppilaiden käytössä ja siksi suunnitelmissa oli tuolloin myydä Kasi pois. Toisaalta (onneksi!) K-8 oli tuolloin Kuusankosken Ilmailukerhon kone, joten siinä olisi ollut teknisiä myyntiongelmia. Kuusankosken Ilmailukerho luovutti OH-255:n Kouvolan Seudun Ilmailuyhdistykselle kesällä 2009.
Kesällä 90 Kimmo Tihula haastoi kaikki lentämään Kasilla vapaamuotoisen 100 km kolmion, jossa pääpalkintona oli kaikkien tuntema 24-osainen yleensä ruskeasta puriste-taidelasista valmistettu käyttöastiasto sisältöineen. Porukka innostui asiasta ja oli tarpeen kirjoittaa säännöt ensimmäisen kerran. 90-luvun alkupuolella kisa oli hyvin suosittu, mutta välillä osallistumisinto on ollut hiipumaan päin. Kuitenkin jokaisena vuotena on paras kasipilotti saatu todetuksi.
Muuta
Sen verran alkuperäisiä sääntöjä on rukattu, että käännepisteiden dokumentointi onnistuu myös loggerilla, digikameralla tai omalla GPS-laitteella. GPS-tiedoston ei siis tarvitse olla IGC-formaatissa.
Turvallisuuden vuoksi lähtö- ja maalipisteeksi voidaan Selänpäästä lentäessä ottaa vaikkapa Näkkimistön mäen risteys tai Lentokentäntien risteys, jottei tulisi ylilyöntejä maaliin tultaessa. Näistä pisteistä pääsee vielä kätevästi laskukierrokseen jokaiselle kiitotielle. Yhtään vaaratapausta ei ole toistaiseksi syntynyt, mutta varmuus paras. Jos Kasilla tullaan kovaa, radiosta ei välttämättä kuule kentän liikennetilanteesta mitään, ja silloin suoraan kiitoteiden risteykseen ei pidä ajaa matalalla.
Moni uuden polven lentäjistä on moittinut, että kisa on suunnattu liiaksi "ammattilaisille". Näinhän siinä on mahdollisesti aikaa myöten käynyt kokemuksen kasvaessa. Innokkaimmat ovat lentäneet kaikki 17 tähän mennessä lennettyä kasikolmiokisaa, joten jos siinä vaiheessa ei ole jo oppinut lentämään "ammattimaisesti", niin sitten voidaan jo olettaa että ei opi lainkaan. Toisaalta on vaikea kuvitella Kasillekaan kovin paljon lyhyempää kisatehtävää, sillä kyse alkaisi silloin olla parista noususta ja liidosta - ainakin kunnon kelipäivänä. Satasen kolmiohan voi sitä paitsi olla vain HC-matka (50 km) takaisin lennettynä, joten ei ole paha tehtävä vasta-alkajallekaan. Sopivalla, hyvin litteällä kolmiolla kentältä ei tarvitse poistua kuin n. 25 km päähän, jolloin kyse on paikallislennosta. Kasi on myös helpoin koneemme maastolaskua ajatellen.
Kisaan saavat osallistua myös muilta Suomen kentiltä K-8 purjekoneilla lentävät pilotit. Osallistumismaksua ei ole. Ainoa ehto on, että jos haluaa ottaa haltuunsa voittamansa palkinnon, niin se pitää noutaa itse KILYn lentokauden päättäjäisten yhteydessä. Sellaisessa tapauksessa hyvin lämpimästi tervetuloa! Paluukuorman keventämisessä kyllä avustetaan.
Kerhossamme matkalentoluvan saa kun on suorittanut ensimmäiset kaksi osaa HC-suorituksesta eli 5 tunnin aikalennon ja 1000 m oman nousun. Niitä varten kannattaa ottaa loggeri kyytiin. Maastolaskukoulutuskin on erittäin suositeltava ennen matkalennoille lähtöä, mutta riittävä keikkamäärä eli laskukokemus matkalentoon käytettävällä koneella on ehdoton vaatimus. Katso myös http://www.ilmailuliitto.fi/fi/lajit/pu ... tussaannot
Säännöt
1. Kilpailu lennetään K-8 purjekoneella purjelentona voimassa olevia lakeja ja määräyksiä noudattaen sekä lentoturvallisuus huomioiden.
2. Kilpailutehtävänä on vapaavalintainen 100 km tai sitä pidempi kolmiolento.
3. Kovimman keskinopeuden saavuttanut pilotti on voittaja.
4. Kilpailutehtävän käännepisteet joko valokuvataan kellokameralla tai käytetään loggeria tai sellaista GPS-laitetta, josta varmuudella nähdään käydyt käännepisteet sekä tehtävälläoloaika.
5. Kameraa käytettäessä kilpailutehtävästä on tehtävä paperille (A4) suunnitelma. Lentosuunnitelma on esitettävä kehitettyjen kuvien kanssa tai digikameralta valvojana toimivalle henkilölle. Loggeritallennuksessa suunnitelmaksi kelpaa etukäteen laitteeseen syötetty reitti. Jos loggeriin ei tallenneta reittiä etukäteen, on silloin tehtävä lentosuunnitelma paperille. Myös reitin ilmoittaminen suullisesti Kimmolle etukäteen on katsottu riittäväksi suunnitelmaksi loggeria käytettäessä.
6. Kilpailuaika alkaa vuoden alusta ja päättyy lentokauden päättäjäisiin. Palkinnot jaetaan lentokauden päättäjäisten yhteydessä erillisen ilmoituksen mukaan.
7. Kilpailudokumentit luovutetaan tarkastettavaksi erikseen nimetylle henkilölle.
Sääntöjen selvennyksiä
Säännöt ovat hyvinkin väljät verrattuna esim. SM-sääntöihin. Kuitenkin tehtävä on lennettävä läpi, jos haluaa itselleen keskinopeuden, eli konetta ei saa työntää maaliin, vaan koneen on omin avuin liikuttava joko lentämällä tai rullaamalla. Pilvilento on sallittu, mutta sitä mahdollisuutta kukaan ei ole aikoihin käyttänyt (todistettavasti siitä on enemmänkin haittaa). Kuitenkin lähteä saa niin korkealta (tai matalalta) kuin haluaa ja maaliin tulossa pätee sama, kunhan vain lentoturvallisuutta ei vaaranneta eikä voimassa olevia lakeja ja asetuksia rikota.
Kolmion muodosta riittää, että käännepisteitä on kaksi, joten hyvin litteäkin kolmio sallitaan. Hyvänä esimerkkinä tästä on kolmio EFSE- Hämäläisen saha - Savitaipaleen kirkko - EFSE. Matkan pituudeksi tulee 101 km ja kolmion korkeudeksi (kohtisuora etäisyys kolmion kantaa vasten) peräti 500 metriä, joten on oltava hyvin tarkkana, kummalta puolelta Hämäläisen sahan käy kuvaamassa. Loggeria käytettäessä tätä ongelmaa ei ole, jos laitteeseen on syötetty lennettävä reitti. Litteä kolmio mahdollistaa käytännöllisesti katsoen edestakaisen tehtävän valinnan ja näin ollen jonojen tehokkaan käytön.
Kasikolmion syntyhistoria
K-8:lla ei lennetty 90-luvun alussa juuri lainkaan, enintään maaliinlaskukisat syksyllä. Kone ei ollut edes oppilaiden käytössä ja siksi suunnitelmissa oli tuolloin myydä Kasi pois. Toisaalta (onneksi!) K-8 oli tuolloin Kuusankosken Ilmailukerhon kone, joten siinä olisi ollut teknisiä myyntiongelmia. Kuusankosken Ilmailukerho luovutti OH-255:n Kouvolan Seudun Ilmailuyhdistykselle kesällä 2009.
Kesällä 90 Kimmo Tihula haastoi kaikki lentämään Kasilla vapaamuotoisen 100 km kolmion, jossa pääpalkintona oli kaikkien tuntema 24-osainen yleensä ruskeasta puriste-taidelasista valmistettu käyttöastiasto sisältöineen. Porukka innostui asiasta ja oli tarpeen kirjoittaa säännöt ensimmäisen kerran. 90-luvun alkupuolella kisa oli hyvin suosittu, mutta välillä osallistumisinto on ollut hiipumaan päin. Kuitenkin jokaisena vuotena on paras kasipilotti saatu todetuksi.
Muuta
Sen verran alkuperäisiä sääntöjä on rukattu, että käännepisteiden dokumentointi onnistuu myös loggerilla, digikameralla tai omalla GPS-laitteella. GPS-tiedoston ei siis tarvitse olla IGC-formaatissa.
Turvallisuuden vuoksi lähtö- ja maalipisteeksi voidaan Selänpäästä lentäessä ottaa vaikkapa Näkkimistön mäen risteys tai Lentokentäntien risteys, jottei tulisi ylilyöntejä maaliin tultaessa. Näistä pisteistä pääsee vielä kätevästi laskukierrokseen jokaiselle kiitotielle. Yhtään vaaratapausta ei ole toistaiseksi syntynyt, mutta varmuus paras. Jos Kasilla tullaan kovaa, radiosta ei välttämättä kuule kentän liikennetilanteesta mitään, ja silloin suoraan kiitoteiden risteykseen ei pidä ajaa matalalla.
Moni uuden polven lentäjistä on moittinut, että kisa on suunnattu liiaksi "ammattilaisille". Näinhän siinä on mahdollisesti aikaa myöten käynyt kokemuksen kasvaessa. Innokkaimmat ovat lentäneet kaikki 17 tähän mennessä lennettyä kasikolmiokisaa, joten jos siinä vaiheessa ei ole jo oppinut lentämään "ammattimaisesti", niin sitten voidaan jo olettaa että ei opi lainkaan. Toisaalta on vaikea kuvitella Kasillekaan kovin paljon lyhyempää kisatehtävää, sillä kyse alkaisi silloin olla parista noususta ja liidosta - ainakin kunnon kelipäivänä. Satasen kolmiohan voi sitä paitsi olla vain HC-matka (50 km) takaisin lennettynä, joten ei ole paha tehtävä vasta-alkajallekaan. Sopivalla, hyvin litteällä kolmiolla kentältä ei tarvitse poistua kuin n. 25 km päähän, jolloin kyse on paikallislennosta. Kasi on myös helpoin koneemme maastolaskua ajatellen.