koska sää oli tänään lupaava varasin kerhon uudenkarhean LS-8:n. Tankkasin koneen piripintaan, vaikka vesien kanssa vinttaamista olen
kuullut monia mielipiteitä. Piirsin kartalle Anttila-Lusi-Mäntyharju-Anttila kolmion mitaltaan 133.6 km.
Juho veti kevään ensivedon aikaan 12:45. Pääsin raskaalla koneella kevyessä vastatuulessa 30:lta 400:n metriin.
Ensimmäinen nosto löytyi läheltä Känkkistä, ja se vei tonniin ja lähdin hivuttautumaan starttilinjan suuntaan kohti
Näkkimistön risteystä. Ennen starttia sain vielä toisen noston ja pääsin kiinni pohjiin noin 1300 AGL. Sitten vain vähän reippaammin
vauhtia ja starttilinjan yli ja kohti Lusia. Anttila-Lusi väli meni ilman ongelmia, vaikka pari kertaa tuli kaarrettua turhaan olemattomassa
nostossa ja oikein tukevissa laskevissa. Jossain puolimatkassa hyvännäköisen pilven alta löytyi oikein kunnon kupla, joka vei aluksi
jopa 4 metriä mutta hiipui pian ja keskinostoksi taisi jäädä 2 m/s. Käytin noston kuitenkin pohjiin asti, koska halusin pysyä ylhäällä.
Jo tämä nosto olisi varmistanut, että pääsen kääntämään Lusissa korkealla, mutta kohdalle osui vielä hieman ennen Lusia parempikin
ja käytin senkin pohjiin asti. Sitten vaan 150 km/h lasissa liu'ussa kohti Lusia ja kääntämään kohti Mäntyharjua. Lusi-Mäntyharju
väli oli hankalampi kuin ensimmäinen "legi", koska pilvijonot menivät liikaa väärään suuntaan ja yritin hyppiä jonojen välillä löytämättä
oikein mitään. Valuttuani 600 metriin hidastin vauhtia ja päätin, että otan seuraavan noston oli se millainen tahansa. Osuin nostoon,
ja se osoittautui vajaa 2-metriseksi, joka kuitenkin hiipui tai katosi nopeasti. 200 m:n kinnaamisen jälkeen käänsin nokan uudelleen
kohti Mäntyharjua ja ajattelin, että otetaan nyt sitten vähän sitä riskiä.
Lyhyen liu'un jälkeen löytyi hieman parempi ja kelasin itseni reiluun
tonniin ja päätin, että eteenpäin. Pilveltä pilvelle poukkoilua jatkui melko pitkään ja korkeudet olivat huvenneet jo reilusti alle edellisen
600 metrin, kun potkaisi oikein kunnolla. Ensimmäiset viisi kierrosta variometri oli pohjassa ja vielä pohjissakin viisari näytti 5 m/s.
Keskinostoa en huomannut katsoa. Tässä vaiheessa tehtävän lentäminen läpi näytti erittäin lupaavalta. Ajelin taas reipasta vauhtia
kääntämään Mäntyharjulle. Käännettyäni kohti Näkkimistön mäkeä laskin näytti 1.5 m/s McReady-asetuksella -10 metriä. Ahaa - sauva
tauluun, koska kyllä sieltä matkalta jotain löytyy. Vedin vauhteja pois parissakin hyvässä nostossa ja sain lopulta laskimen näyttämään
+20 metriä 2 m/s:n asetuksella ja ajattelin, että nyt menee jo varmasti perille ja reilulla vauhdilla menee vielä helposti kentälle asti. Ajelin
puoleen väliin Vuohijärveä ja korkeutta oli noin 500 m, kun horisontti alkoi näyttää kummalliselta. Koska laskin näytti vielä reilusti plussaa
ja vauhtiakin oli, ajattelin, että kyllä tietokoneet osaavat laskea ja ajelin huoletta eteenpäin. Kun korkeusmittari (QFE-asetus)
näytti 100 m ja matkaa oli vielä reilu 5 kilometriä, aloin hieman huolestua.
Loppuliuku ei ole ennen näyttänyt ihan tältä. Vuohijärven kylän ja Näkkimistön risteyksen välissä ei ole kuin metsää. Mitä nyt - vedet
kyydissä viimeiseen asti ja puiden latvoja hipoen harjun päälle - ja katsotaan sitten miten käy.
Pokeri petti kilometri ennen maaliviivaa. Maaliviivan kohdalla korkeusmittari näytti noin 20 m mutta harju oli ylitetty ja edessä Anttilan
pellot.
Huh - kone pellossa ja ehjänä. Suoraan edessä 30. Soiton jälkeen Penalle oli aikaa miettiä. Miksi laskin näytti reilusti plussaa vaikka
korkeusmittari ei. Hoksaaminen tyrmistytti jälleen - ei kai vaan Anttilan käännepisteen korkeustieto ollut merenpinan tasossa.
Olin tosiaankin unohtanut asettaa Anttilan käännepisteelle korkeustiedon ja siksi koko loppuliuku meni aivan poskelleen. Loppu hyvin,
kaikki hyvin vaikka matkalentokieltoa on taas odotettavissa.
Keskinopeudeksi tuli 117.2 km/h, jota ei tällä kertaa kehtaa saunalla mainita.
Loppukaneetti: en tietenkään ollut tänään Selänpäässä eikä meille ole hankittu mitään uutta LS-8:ia. Tehtävä oli siis lennetty,
paremman puutteessa simulaattorilla ja kädet hikosivat aivan samoin kuin Junnulla vessakolmiota kiertäessä.
Lentämään sieltä!
-Pasi
Hyvä Pasi ! Minullakin kainaloista valui hiki lukiessani jännittävää matkalentoa . t. PH 