Vappuseikkailu |
|||
Toukotempauksesta Vappuseikkailu |
|||
Sunnuntai, Vapunpäivä 1.5.2005 valkeni harmaana ja kosteana. Pilvet roikkuivat matalalla, lumihippuja leijaili hiljalleen maahan. Oli kylmä ja kolea, siis melko normaali Vappusää ja aika normaalia senkin vuoksi, koska Vesivehmaalla piti olla purjelentokilpailun ensimmäinen kilpailupäivä. Mikähän siinä muuten on, että jostain kumman syystä purjelentokisojen aikana on yleensä melko huonot kelit? No, olimme vielä kaiken lisäksi sopineet osallistumisesta valtakunnalliseen Toukotempaukseen, jolloin lentäisimme kello 12.00 Kouvolan kaupungin keskustan yli kuuden koneen osastolentona. Emme tietenkään päässeet sovittuun aikaan matkaan, koska pilvien pohjat olivat n. 200 metrissä ja paikoin alempanakin, joten päätimme odotella, jos vaikka keli vähän paranisi ja osastolento voitaisiinn kaikesta huolimatta suorittaa. Sitä kun oli mainostettu lehdissäkin. Kello 13.00 aikoihin alkoi näyttää siltä, että minimit täyttyisivät ja päästäisiin matkaan. Pidimme nopeasti briefingin ja muokkasimme alkuperäsitä suunnitelmaa. Päätimme muodostelmasta, etäisyyksistä toisiimme ja sovittiin menettelytavat jos jotakin poikkeavaa sattuisi. Osaston muodostelma sovittiin seuraavanlaiseksi: Johtokone ULK:n Cessna-172 OH-CEW, lentäjänä Santtu Hatara hinauksessa Kily:n Puchacz OH-801, lentäjänä Seppo Pesonen ja matkustajana Jonia Tihula. Johtokoneen oikealla siivellä HB OH-814, lentäjänä Jyrki (Jysky) Viitasaari ja matkustajana Markku Suominen. Johtokoneen vasemmalla siivellä Tuulia OH-390, lentäjänä Kimmo Tihula. HB:n oikealla siivellä Piper OH-PCP, lentäjänä Osmo Siira. Tuulian vasemmalla siivellä Atol OH-U365, lentäjänä Jouko Hermunen. Kaikki oli siis selvää ja sitten vain kiireesti koneet käyntiin ja matkaan. Lentoolähtö meni hyvin ja muodostelma saatiin nopeasti aikaiseksi ja otettiin suunta Kuusankosken yli kohti Kouvolaa ja kävelykatu Manskia. Mutta jo noin kolmen minuutin lennon jälkeen alkoi paljastua kelin koko totuus, sillä lumisaderintama lähestyi kaakosta hurjaa vauhtia.
|
|
|
|
|
|
Lentokeli alkoi huolestuttaa kaikkia ja koneiden välillä käyty radiokeskustelu meni jotenkin näin: 801 –näyttää aika pahalta, 390 –pitäiskö kääntyä, CEW-–kierretään jos tarvii, 814 –eiköhän mennä käännytään sitten jos tarvii. Jatkettiin matkaa ja lennettiin Kuusankosken yli kohti Kouvolaa ja kävelykadun yli sen suuntaisesti, kuten olimme suunnitelleet. Sitten loivalla oikealla kaarrolla takaisin kohti Selänpään lentokenttää, jota ei enää sitten näkynyt, tai ei yleensäkään näkynyt mitään, sillä lumisaderintama oli jo reilusti kentän päällä ja ylikin ja tulossa meitä kohti kovalla vauhdilla. Vaakanäkyvyyttä kentälle päin ei myös ollut enää nimeksikään. Radiokeskustelua: -onko ketään kuulolla Selänpäässä, mikä on tilanne, Jussi vastaa -tää on ihan tukossa näkyvyys nolla. CEW –tonne ei pääse, mennään Vesikselle (Vesivehmaan lentokenttä), 390 –joo mennään sinne kahville, 814 –hyvä idea, 801 –tää muuten kampee ihan pirusti, pitää vääntää kaksin käsin, sauva on melkein rajoittimessa koko ajan, CEW –koita mennä reilusti potkurivirran alapuolelle, jos se auttaisi, 801 –joo kokeillaan, 801 –no nythän tää helpottui ja tuntuu ihan normaalilta, 390 –länsi ei näytä menevän tukkoon, ainakaan vielä, kyllä me varmaan päästään Vesikselle, CEW –joo. Ja niin pienestä paikallislennosta alkoikin tulla varsinainen maakuntamatkailu. Keli oli edelleen tosi matalaa ja ainakin 801:ssä katseltiin tiiviisti mahdollisia laskupaikkoja, jos vetoköysi sattuisi irtoamaan tai katkeamaan. Vähän jännitti, tai toisaalta alkoi tulla sellainen lentäjäsankarimainen olo, sillä jos selvitään hengissä, niin ei ihan samanlaista keikkaa varmasti kenelläkään ole aiemmin ollut. Matka, ainakin Puchacz:ssa tuntui todella pitkältä ja keskustelua käytiin malliin: Vihdoin ja viimein saatiin Vesivehmaan lentokenttä näkyviin ja heti tuli tavallaan aika helpottunut ja paljon turvallisempi olo. Nopeammat koneet olivatkin sitten jo perillä ja viimeisenä kentän päälle tultiin hinausyhdistelmällä. Vesivehmaan kentällä ei muuta liikennettä ollutkaan, paitsi joku sahasi läpilaskuja ultralla, taisi olla Ikaros. |
|
Jonian kanssa laskeuduttiin viimeisenä kiitotielle 07, kellon näyttäessä 14.30, joten tasan tunti oli kulunut siitä, kun startattiin Selänpäästä. Työnnettiin porukalla Puchacz parkkiin lähdettiin katsomaan, josko kerhon kuppila olisi auki. Olihan se, koska olisi pitänyt olla Vesivehmaa-Open purjelentokilpailun ensimmäinen kilpailupäivä. Ostettiin kahvia ja pullaa ja vaihdettiin kuulumiset ja alettiin miettiä, miten tästä eteenpäin. Teimme muutamia suunnitelmia, joista ensimmäinen oli, että odotetaan lumisateen loppumista ja sitten lennetään takaisin. Suunnitelma oli hyvä, mutta totuus sen toimimattomuudesta alkoi aika pian tulla selväksi, nimittäin soitot Selänpäähän olivat aika masentavia. Siellä satoi, näkyvyys oli edelleen nolla ja lunta alkoi olla niin paljon, että kohta pääsisi tekemään lumiukkoja. Välillä käytiin tutustumassa Lahden Ilmailukerhon lentokonemuseoon ja taas mietittiin mitä tehtäisiin seuraavaksi. Siiran Osmo päätti lähteä Piperillä
Taas odoteltiin ja toivottiin sään paranevan. Siira lähti vielä kerran yrittämään, mutta tulos oli lähes sama. Vähän pidempi lento vain, mutta ei mitään mahdollisuuksia Uttiin. Päätettiin, että odotetaan sään kehitystä kello 19.00 saakka ja jos sittenkään ei päästä lentäen lähtemään, niin pyydetään Taimiojan Anttia tuomaan Puchacz:in kuljetusputki ja viedään Puhku pois ja jätetään muut koneet yöksi Vesivehmaalle. Nälkä alkoi vaivata ja kun saimme puhuttua kuljetuksen, niin lähdimme paikalliseen Körri-ravintolaan syömään. Ainakin lihapullien hinta / laatusuhde oli kohdallaan. Antti soitti ja kyseli, olemmeko haun suhteen päättäneet mitään, jolloin teimmekin sitten lopullisen päätöksen siitä, että emme yritä lentää takaisin Selänpäähän. Paitsi Jysky, joka vielä yritti Suomisen Maken kanssa, yritykseksi jäi. Noin tunnin kuluttua Antti saapui kerhon Mazdalla Puchacz:n kuljetusperävaunu mukaan, joten ei muuta kuin Puhku putkeen ja menoksi kohti Selänpäätä, jonne saavuimme väsyneinä, mutta onnellisina kello 21.45. Näin päättyi kahdenkymmenen minuutin paikallislento, joka venähti, yli kahdeksaksi tunniksi.
Kuvat: Markku Suominen Jyskyn kameralla. Tekstit: Seppo Pesonen Onnellisesti Selänpäässä. Kuvassa Make, Jonia,Santtu, Kimmo, Jysky ja Seppo. |
|
||
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
