Matkalentoa pääsiäisenä
Tapahtui vuonna 1974 Vaasassa Olin suorittanut purjelentäjän lupakirjan vuonna 1972 ja kun tiimaa oli kertynyt jo yli 50 tuntia, niin minua oli kovasti "painostettu" HC-matkalle. HC- nousun ja ajan olin suorittanut jo edellisenä vuonna. Eri konetyypeistäkin minulla oli jo ruhtinaallinen kokemus, sen ajan mittapuun mukaan, nimittäin yksipaikkaisista olin lentänyt Pik-5b, Pik-5c, Ka-6cr ja Pik-16c koneilla. Kaikki alkoi pääsiäislauantaina joka oli silloin 13.4. Yöllä oli ollut pieni pakkanen ja aamu oli kirkas ja aurinkoinen. Minulla oli valtava g-vitamiinin puute, joten lähdin puolen päivän korvilla ajelemaan kohti Vaasan lentokenttää toivoen, että siellä olisi toimintaa ja mahdollisuus päästä lentämään. Matkalla huomasin, että taivaalle alkoi poksahdella pilviä, jotka näyttivät ihan oikeilta kumpupilviltä, eli lentokeliä oli luvassa. Ainoa ajatus, joka pyöri päässäni oli, kunpa kentällä olisi toimintaa. Päästyäni perille ilokseni totesin, että olihan siellä, Hinu, Pik ja Höyry kutonen oli jo tuodut kiitotien sivuun ja lentotoiminta olikin siis alkamassa. Kiiruhdin nopeasti katsomaan mikä oli tilanne ja milloinkohan pääsisin ilmaan. Kentällä oli hinaamassa Kurt Kuula ja muita paikalla olijoita olivat ainakin Lanka (Björn Björklund) Hessu Taka ja Erkki Alhomäki. Tervehdin porukoita ja kyselin, lentämään pääsy mahdollisuuksia, johon Lanka vastasi, että pääset heti, jos lähdet HC-matkalle, koska keli alkoi olla parhaimmillaan ja etelään päin oli oikein Cumulus jono. Itsen en kyllä ollut ollenkaan vakuuttunut siitä, että keli olisi hyvä tai haluaisinko yleensäkään lähteä matkalennolle, koska ajatukseni oli ollut lentää pari kentänkiertokeikkaa. Matkalentoa olin kyllä paljon ajatellut, mutta en juuri nyt ollenkaan. Kaikki muutkin paikalla olevat yhtyivät Björklundin ehdotukseen ja suorastaan tyrkyttivät konetta, Pik-5b OH-157, minulle. Lanka totesi, että Piki on erinomainen matkalentokone (paras liitoluku on 18, ko. yksilöllä hyvä kun oli 16) ja helppo korjata jos jotakin sattuisi. Ei siinä oikein enää mikään muu auttanut, kuin istuutua koneeseen ja lähteä. Kello oli 13:25, kun hinaus alkoi. Irrotin 500 metrissä nostoon, joka ei ollut hääppöinen ja vielä kaiken lisäksi pupu meni housuihin, joten luovuin matkalentoajatuksesta saman tien ja lähdin laskuun, lento kesti 10 minuuttia. Päästyäni alas Lanka tuli heti kysymään, miksen lähtenytkään matkalle, johon keksin omasta mielestäni hyvän tekosyyn, että oli liian kylmä, kun minulla ei ollut tarpeeksi vaatetta päällä. Silloin Lanka riisui omat lentohaalarinsa ja sanoi, että ota nämä, niin tarkenet. Niin puin haalarit päälleni ja uudelleen matkaan. Evästyksiä matkaa varten sain, lennä vain pilvijonon alla niin pitkälle kuin pääset ja kun keli loppuu, niin laskeudut sellaiselle pellolle, joka on jonkun maatalon lähellä ja katsot, että taloon menee puhelinlangat, niin voit sitten sieltä soittaa hakuporukalle. Lanka vielä totesi, että nyt on kaikki pellot hyviä laskupaikkoja, koska lunta on vain n. 5 - 10 senttiä.	Uuden yrityksen hinaus alkoi kello 13:39. Irrotin melko hyvään nostoon ja kelasin korkeutta n. 1.100 metriin ja lähdin pilvijonon alla etelää kohti. En muuten koskaan aiemmin ollut kentältä kauempana kuin mitä kulloisenkin koneen liitomatka oli. Karttaakaan ei ollut mukana, mutta kun tunsin maantiet, niin tiesin suurin pirtein missä menin. Matka alkoikin sujua ihan mukavasti ja aika pian sain kelattua lisää korkeutta ja pääsin pilven pohjaan asti, joka oli 1600 metriä. Alkoi olla aika helppo hengittää. Pilvijono kohti Isoakyröä, josta se alkoi kääntyä kohti Ilmajokea ja Kurikkaa. Matka taittui todella mukavasti, nostoja oli aina sopivin välein, ainoa pieni huoli alkoi olla siinä, kun keli madaltui kaiken aikaa. Matka taittui kuitenkin ja pian tulinkin jo Kurikkaan. Silloin tiesin, että 50 kilometriä on jo matkaa takana ja vaikka laskeutuisinkin, niin suoritus olisi hyväksytty. Päätin kuitenkin jatkaa matkaa niin pitkälle, kuin pääsisin, vaikka keli huononi kaiken aikaa. Lensin vielä noin 13 kilometriä, (mitattu jälkeenpäin) jolloin keli loppui kuin seinään ja tuli kiire etsiä laskeutumispaikkaa. Peltoja oli vaikka kuinka paljon, mutta sellaista, jossa olisi ollut talo vieressä ja taloon olisi mennyt puhelinlangat ei tahtonut löytyä. Korkeutta oli enää n. 300 metriä, kun huomasin, että vähän matkan päässä olisi juuri sellainen talo ja pelto. Laskukierrokseen ei ollut enää mitään mahdollisuuksia, joten suoraan finaaliin. Edessä oli yllättäen sähkölangat ja piti päättää mennäkö yli vai ali, päätin mennä alta, huomasin kyllä, että ylikin olisin päässyt, muuta se oli myöhäistä. Siis alta ja jouduin tosi matalalle ja vielä piti päästä ison ojan ja pellon reunalla olevan piikkilanka-aidan yli. Pääsin kuin pääsinkin ja Piki yllättäen sitten liitikin pintoja pitkin niin pitkälle, että se pysähtyi aivan talon viereen, joka oli ihan pellossa kiinni. Laskeutumispaikka oli Kauhajoen Harjankylä ja laskeutumisaika oli 15:50 lentoaika siis 2h 8' ja matkaa tuli 65 km. Vasemmalla olevan talon tuvan ikkuna oli siis noin 15 metrin etäisyydellä ja minulla oli suora näkyvyys sisälle, jossa isäntä ja emäntä olivat juuri juomassa kahvia. Isännältä taisi kahvi mennä väärään kurkkuun, kun hän huomasi minut ja koneen. En ollut vielä päässyt koneesta ulos, kun he olivat ja ulkona ja tulivat juosten koneen viereen. Ensimmäinen kysymys oli, että miten minulle kävi. Totesin, että eihän tässä mitään hätää ollut ja kysyin, olisiko heillä puhelinta, eipä ollutkaan. Paikalle tuli myös saman tien lisää ihmisiä ja kun kyselin puhelinta, niin jonkun matkan päässä olisi talo, jossa se on. Minut opastettiin sinne ja pääsin soittamaan hakuporukalle. Talossa vanha isäntä päivitteli tapahtumaa ja totesi, että viimeksi sodan aikana oli lentokone syöksynyt jonnekin lähipellolle. Sain kahvia, voileipiä ja pullaa ja kuulla lisää sodanaikaisia juttuja "karmeista taisteluista", taisi vanha isäntä vähän innostua liikaa.	Sitten takaisin koneen luo, jonne oli tullut vielä lisää porukkaa ja jopa Kauhajoen Sanomien toimittaja oli paikalla. Hän otti valokuvia ja haastatteli pitkään ja totesi vielä, että tulee lehteen hyvä juttu pitkästä aikaa. Aikaa oli kulunut ja hakuporukkakin, Hessu ja Erkki tulivat paikalle, joten aloimme purkaa konetta kuljetuskuntoon. Siinä konetta pakatessamme tuli vielä paikalle kaksi tyttöä katselivat ympärilleen vähän arastellen, kunnes uskaltautuivat juttelemaan. He sanoivat, että äitikin olisi tullut paikalle, mutta kun hän pelkäsi, josko hangella olisi verta. Tytöt sanoivat, että äiti oli käskenyt pyytää meitä kahville, jos ei kukaan ole vammautunut. Emme oikein olleet enää halukkaita lähtemään minnekään, kun alkoi tulla jo myöhä, mutta sitten joku siinä totesi, että menkää ihmeessä, sillä talo johon meitä oli kutsuttu on kylä suurin ja komein. Lupasimme tytöille tulla kahville. Talo ei ollut kaukana ja komea oli. Tarjoilut olivat taas ylenpalttisia, söimme vatsamme täyteen. Sillä aikaa talon tytöt, jotka olivat jo jotakuinkin täysi ikäisiä, olivat tälläytyneet leninkeihin ja muutenkin pukeutuneet hienoiksi. Äiti totesi siinä, että tyttäret pitävät kovasti lentäjistä ja toivovatkin, nyt kun pääsiäislauantai, että me jäisimme heidän kanssaan pääsiäistulille. No, sehän ei mitenkään käynyt, sillä meillä oli vaimot ja tyttöystävät, jotka odottivat kotona. Tähän voi vain todeta, että matkalennolla voi sattua ihan mitä vain! Kannattaa kokeilla. Lentämäni kone Pik-5b OH- 157, eli entinen OH-PAX on nykyään Keski-Suomen Ilmailumuseossa. Tämä kone on Pik -5c OH-237 18.3.1973 Terveisin Seppo Oikein hyvää pääsiäistä kaikille! Takaisin ilmailujutut sivulle....

Matkalentoa pääsiäisenä

Tapahtui vuonna 1974 Vaasassa

Olin suorittanut purjelentäjän lupakirjan vuonna 1972 ja kun tiimaa oli kertynyt jo yli 50 tuntia, niin minua oli kovasti "painostettu" HC-matkalle. HC- nousun ja ajan olin suorittanut jo edellisenä vuonna. Eri konetyypeistäkin minulla oli jo ruhtinaallinen kokemus, sen ajan mittapuun mukaan, nimittäin yksipaikkaisista olin lentänyt Pik-5b, Pik-5c, Ka-6cr ja Pik-16c koneilla.

Kaikki alkoi pääsiäislauantaina joka oli silloin 13.4. Yöllä oli ollut pieni pakkanen ja aamu oli kirkas ja aurinkoinen. Minulla oli valtava g-vitamiinin puute, joten lähdin puolen päivän korvilla ajelemaan kohti Vaasan lentokenttää toivoen, että siellä olisi toimintaa ja mahdollisuus päästä lentämään.

Matkalla huomasin, että taivaalle alkoi poksahdella pilviä, jotka näyttivät ihan oikeilta kumpupilviltä, eli lentokeliä oli luvassa. Ainoa ajatus, joka pyöri päässäni oli, kunpa kentällä olisi toimintaa. Päästyäni perille ilokseni totesin, että olihan siellä, Hinu, Pik ja Höyry kutonen oli jo tuodut kiitotien sivuun ja lentotoiminta olikin siis alkamassa.

Kiiruhdin nopeasti katsomaan mikä oli tilanne ja milloinkohan pääsisin ilmaan. Kentällä oli hinaamassa Kurt Kuula ja muita paikalla olijoita olivat ainakin Lanka (Björn Björklund) Hessu Taka ja Erkki Alhomäki. Tervehdin porukoita ja kyselin, lentämään pääsy mahdollisuuksia, johon Lanka vastasi, että pääset heti, jos lähdet HC-matkalle, koska keli alkoi olla parhaimmillaan ja etelään päin oli oikein Cumulus jono. Itsen en kyllä ollut ollenkaan vakuuttunut siitä, että keli olisi hyvä tai haluaisinko yleensäkään lähteä matkalennolle, koska ajatukseni oli ollut lentää pari kentänkiertokeikkaa. Matkalentoa olin kyllä paljon ajatellut, mutta en juuri nyt ollenkaan.

Kaikki muutkin paikalla olevat yhtyivät Björklundin ehdotukseen ja suorastaan tyrkyttivät konetta, Pik-5b OH-157, minulle. Lanka totesi, että Piki on erinomainen matkalentokone (paras liitoluku on 18, ko. yksilöllä hyvä kun oli 16) ja helppo korjata jos jotakin sattuisi. Ei siinä oikein enää mikään muu auttanut, kuin istuutua koneeseen ja lähteä. Kello oli 13:25, kun hinaus alkoi. Irrotin 500 metrissä nostoon, joka ei ollut hääppöinen ja vielä kaiken lisäksi pupu meni housuihin, joten luovuin matkalentoajatuksesta saman tien ja lähdin laskuun, lento kesti 10 minuuttia. Päästyäni alas Lanka tuli heti kysymään, miksen lähtenytkään matkalle, johon keksin omasta mielestäni hyvän tekosyyn, että oli liian kylmä, kun minulla ei ollut tarpeeksi vaatetta päällä. Silloin Lanka riisui omat lentohaalarinsa ja sanoi, että ota nämä, niin tarkenet.

Niin puin haalarit päälleni ja uudelleen matkaan. Evästyksiä matkaa varten sain, lennä vain pilvijonon alla niin pitkälle kuin pääset ja kun keli loppuu, niin laskeudut sellaiselle pellolle, joka on jonkun maatalon lähellä ja katsot, että taloon menee puhelinlangat, niin voit sitten sieltä soittaa hakuporukalle. Lanka vielä totesi, että nyt on kaikki pellot hyviä laskupaikkoja, koska lunta on vain n. 5 - 10 senttiä.

Uuden yrityksen hinaus alkoi kello 13:39. Irrotin melko hyvään nostoon ja kelasin korkeutta n. 1.100 metriin ja lähdin pilvijonon alla etelää kohti. En muuten koskaan aiemmin ollut kentältä kauempana kuin mitä kulloisenkin koneen liitomatka oli. Karttaakaan ei ollut mukana, mutta kun tunsin maantiet, niin tiesin suurin pirtein missä menin. Matka alkoikin sujua ihan mukavasti ja aika pian sain kelattua lisää korkeutta ja pääsin pilven pohjaan asti, joka oli 1600 metriä. Alkoi olla aika helppo hengittää.

Pilvijono kohti Isoakyröä, josta se alkoi kääntyä kohti Ilmajokea ja Kurikkaa. Matka taittui todella mukavasti, nostoja oli aina sopivin välein, ainoa pieni huoli alkoi olla siinä, kun keli madaltui kaiken aikaa. Matka taittui kuitenkin ja pian tulinkin jo Kurikkaan. Silloin tiesin, että 50 kilometriä on jo matkaa takana ja vaikka laskeutuisinkin, niin suoritus olisi hyväksytty. Päätin kuitenkin jatkaa matkaa niin pitkälle, kuin pääsisin, vaikka keli huononi kaiken aikaa.

Lensin vielä noin 13 kilometriä, (mitattu jälkeenpäin) jolloin keli loppui kuin seinään ja tuli kiire etsiä laskeutumispaikkaa. Peltoja oli vaikka kuinka paljon, mutta sellaista, jossa olisi ollut talo vieressä ja taloon olisi mennyt puhelinlangat ei tahtonut löytyä. Korkeutta oli enää n. 300 metriä, kun huomasin, että vähän matkan päässä olisi juuri sellainen talo ja pelto. Laskukierrokseen ei ollut enää mitään mahdollisuuksia, joten suoraan finaaliin. Edessä oli yllättäen sähkölangat ja piti päättää mennäkö yli vai ali, päätin mennä alta, huomasin kyllä, että ylikin olisin päässyt, muuta se oli myöhäistä. Siis alta ja jouduin tosi matalalle ja vielä piti päästä ison ojan ja pellon reunalla olevan piikkilanka-aidan yli. Pääsin kuin pääsinkin ja Piki yllättäen sitten liitikin pintoja pitkin niin pitkälle, että se pysähtyi aivan talon viereen, joka oli ihan pellossa kiinni. Laskeutumispaikka oli Kauhajoen Harjankylä ja laskeutumisaika oli 15:50 lentoaika siis 2h 8' ja matkaa tuli 65 km.

Vasemmalla olevan talon tuvan ikkuna oli siis noin 15 metrin etäisyydellä ja minulla oli suora näkyvyys sisälle, jossa isäntä ja emäntä olivat juuri juomassa kahvia. Isännältä taisi kahvi mennä väärään kurkkuun, kun hän huomasi minut ja koneen. En ollut vielä päässyt koneesta ulos, kun he olivat ja ulkona ja tulivat juosten koneen viereen. Ensimmäinen kysymys oli, että miten minulle kävi. Totesin, että eihän tässä mitään hätää ollut ja kysyin, olisiko heillä puhelinta, eipä ollutkaan. Paikalle tuli myös saman tien lisää ihmisiä ja kun kyselin puhelinta, niin jonkun matkan päässä olisi talo, jossa se on. Minut opastettiin sinne ja pääsin soittamaan hakuporukalle. Talossa vanha isäntä päivitteli tapahtumaa ja totesi, että viimeksi sodan aikana oli lentokone syöksynyt jonnekin lähipellolle. Sain kahvia, voileipiä ja pullaa ja kuulla lisää sodanaikaisia juttuja "karmeista taisteluista", taisi vanha isäntä vähän innostua liikaa.

Sitten takaisin koneen luo, jonne oli tullut vielä lisää porukkaa ja jopa Kauhajoen Sanomien toimittaja oli paikalla. Hän otti valokuvia ja haastatteli pitkään ja totesi vielä, että tulee lehteen hyvä juttu pitkästä aikaa. Aikaa oli kulunut ja hakuporukkakin, Hessu ja Erkki tulivat paikalle, joten aloimme purkaa konetta kuljetuskuntoon. Siinä konetta pakatessamme tuli vielä paikalle kaksi tyttöä katselivat ympärilleen vähän arastellen, kunnes uskaltautuivat juttelemaan. He sanoivat, että äitikin olisi tullut paikalle, mutta kun hän pelkäsi, josko hangella olisi verta. Tytöt sanoivat, että äiti oli käskenyt pyytää meitä kahville, jos ei kukaan ole vammautunut.

Emme oikein olleet enää halukkaita lähtemään minnekään, kun alkoi tulla jo myöhä, mutta sitten joku siinä totesi, että menkää ihmeessä, sillä talo johon meitä oli kutsuttu on kylä suurin ja komein. Lupasimme tytöille tulla kahville. Talo ei ollut kaukana ja komea oli. Tarjoilut olivat taas ylenpalttisia, söimme vatsamme täyteen. Sillä aikaa talon tytöt, jotka olivat jo jotakuinkin täysi ikäisiä, olivat tälläytyneet leninkeihin ja muutenkin pukeutuneet hienoiksi. Äiti totesi siinä, että tyttäret pitävät kovasti lentäjistä ja toivovatkin, nyt kun pääsiäislauantai, että me jäisimme heidän kanssaan pääsiäistulille. No, sehän ei mitenkään käynyt, sillä meillä oli vaimot ja tyttöystävät, jotka odottivat kotona.

Tähän voi vain todeta, että matkalennolla voi sattua ihan mitä vain! Kannattaa kokeilla.

Lentämäni kone Pik-5b OH- 157, eli entinen OH-PAX on nykyään Keski-Suomen Ilmailumuseossa.

Pik-5b

Tämä kone on Pik -5c OH-237 18.3.1973

Terveisin Seppo

Oikein hyvää pääsiäistä kaikille!

Takaisin ilmailujutut sivulle....