Ensimmäinen kerta Kebnellä
Kuvat ja tekstit Joonas Peltola
Kily:n porukkaa on käynyt Kebnellä aaltolentoleirillä lähes joka vuosi. Minulle tämä oli siis ensimmäinen kerta, mukana oli "Kebnekonkareita" Taimiojan Antti, jolla pitkästi yli 20 Kebnereissua, Jussi Huskonen, Jarmo ja Päivi Koskinen, Markku Suominen ja Anu Haveri.
Lähdimme ajamaan kebnelle puoliltapäivin lauantaina 3.4.2010, Antti Taimiojan ja Jussi Huuskosen kanssa, perässämme kelkkakärri. Perille saavuimme sunnuntai aamuna. Jarmo ja Päivi Koskinen, sekä Markku Suominen ja Anu Haveri olivat saapuneet kebnelle jo perjantaina. Jarmo vet Puchaczin kebnelle Starcraftilla.
2. Aamu sarastaa Kirunan Statoililla, reilu 1000 km takana. Juotiin aamukahvit, tankattiin ja pyyhittiin unihiekat silmistä. Enää 80km Pirttivuopion kylään. Voitto alkoi jo häämöttää!
4. Puhkun kasaus hoitui ammattimaisesti, kuten KILY:ssä on tapana. Tosin Guinnesin ennätyskirjaan ei tällä kertaa pyritty. Kuvassa Markku, Antti, Jussi, Jarmo ja Joonas. Mukana auttamassa oli myös girlpoweria, Anu ja Päivi.
6. Puhku lähdössä ilmaan, ensimmäiselle lennolleen tällä reissulla, pilottina Jarmo ja takatoosassa Antti.
8. Pienessä kantavassakin on mukava pyöriä, kun maisemat ovat näin henkeäsalpaavat. Samassa nostossa kaartoi kuvassa ruotsalainen Håkan.
10. Komea puhkumme finaalissa. Ennen myötätuulen liittymistä täytyi lentää sovitulle korkeudenpudotusalueelle, joka sijaitsi kentän kupeessa. Saavuttaessa alueelle ilmoitettiin ” Nikka, oscar hotel åtta noll ett, nedflygningzon tre hundra meter” jonka jälkeen myötätuuleen liityttäessä ” Oscar hotel åtta noll ett, medvinden”. Alue on määritetty turvallisuussyistä, korkeudenpudottamista varten. Se on tarpeellinen, kun ilmassa on useampia koneita samaan aikaan ja kun korkeutta tarvitsee pudottaa nopeasti
12. Kebnellä voi tehdä muutakin kuin lentää.. vaikkapa lähteä ajelemaan päiväksi kelkoilla koskemattomille hangille keskelle vuoristoa. Kuvassa Anu, Markku ja Jussi. Oppaana oli kirunalainen Patrik vaimoineen.
|
1. Kimpsut ja kampsut kasassa. Aika jättää Suomen kalseat kelit ja suunnata pakun nokka kohti kebnekaisea.
3. Vihdoin perillä. Tästä ei maisema voi enää parantua. Nyt oli Antin, Joonaksen ja Jussin aika ottaa pikku nokoset ja sitten ei muutakun puhkua kasaamaan lentokuntoon.
5. Lentotoiminta täydessä vauhdissa. Cessna lähdössä hinaamaan innokkaimpia taivaalle.
7. Keltanokka Joonas odottelee lähtöä. LEKO-hinauskoulutus alkamassa Antin opastuksella. Taitaa vähän olla perhosia vatsassa. Hyvin se menee, kunhan muistaa sen tärkeimmän, ”aina sama kallistus kuin hinauskoneessa”.
9. OHO! Puhkun siivet jäätyivät vaikka aurinko porotti kuumasti kirkkaalta taivaalta. ” Se on semmonen inversio.. no et sinä tiedä siitä mitään, se on näitä meteoro.. meteorologisia juttuja ”
11. Nyt kelpaa hymyillä ja näyttää peukkua. Seitsemän koululentoa takana ja LEKO-kelppari taskussa. Kiitos kuuluu Antille hyvästä opetuksesta!
13. Majoituimme pikkumökeissä, ihan kentän tuntumassa. Päivän ulkona touhunneena maistui olut, jos toinenkin..
14. Vasemmalla kuvassa lennonjohtokoppi ja kioski. Ennen jokaista lentoa täytettiin lentosuunnitelmalappu, johon kirjoitettiin koneen tunnus, pilotti ja suunniteltu lentoaika. Lennonjohto merkkasi lappuun lähtö- ja laskuajan, lentoajan, hinausajan, hinauskoneen ja hinaajan.
Lentoleiri onnistui hyvin. Kelit olivat mielestäni erinomaiset, muutamaa pilvistä päivää lukuunottamatta. Aaltokeliä ei liiemmin ollut tällä kertaa, mutta pääasia että päästiin lentämään ja pitämään hauskaa! Allekirjoittanut oli ensimmäistä kertaa mukana leirillä ja voi todeta että kebnekärpänen pääsi puraisemaan. Niin ja ensi vuonna kebnellä juhlitaan kebneleirin 50-vuotispäiviä. Kaikki mukaan!
Joonas Peltola
|
